*

Oikeudenmukaisuutta etsimässä

Ehdotus eläkepommin ja kannustinloukunkin purkuoppaaksi

  • Eläkejärjestelmämme vuonna 2012, ETK:n uusimmasta julkaisusta. Rahastojen kyseisen vuoden tuotto poikkeuksellisen suuri.
    Eläkejärjestelmämme vuonna 2012, ETK:n uusimmasta julkaisusta. Rahastojen kyseisen vuoden tuotto poikkeuksellisen suuri.

Tunnettu ongelma:

Eläkejärjestelmämme on savijaloilla seisova jättiläinen. Eläkkeensaajien määrä kasvaa ja työeläkemaksujen maksajia on aina vain vähemmän suhteessa eläkkeellä oleviin. Totta puhuen, järjestelmä muistuttaa tällä hetkellä pyramidihuijausta, koska suurin osa tätä nykyä maksettavista eläkkeistä on suoraa tulonsiirtoa työnantajilta ja työssäkäyviltä eläkeläisille. Uudet maksajat kustantavat pyramidissa ylempänä oleville heille aikanaan luvatut eläkkeet, saapahan vanhempi ikäluokka eläkemaksuilleen vielä paljon paremman tuoton kuin nuoremmat, monesti jopa paremman tuoton kuin vapailla rahoitusmarkkinoilla.
Koska suurin osa työeläkemaksuista menee suorana tulonsiirtona pääosin heti kulutettavaksi eläkkeensaajien perustoimeentulon turvaamiseksi, ei suomalaisten eläkepääoma pääse kasvamaan kestävällä, oikeudenmukaisella ja mahdollisimman tuottavalla tavalla korkoa korolle, mikä olisi optimaalinen tilanne. Parhaan tietoni mukaan eläkerahastoista maksettava osuus eläkkeistä ylitti viime vuonna ensimmäistä kertaa rahastoihin ohjattavan osuuden työeläkemaksuista eikä nykyisten rahastojen tuotto yhdessä työeläkemaksujen kanssa riitä jatkossa mitenkään turvaamaan eläkkeitä ilman, että työeläkemaksuja joudutaan korottamaan samalla kun eläkkeitä leikataan, joista kumpaakaan kukaan ei varmasti halua, etenkin työeläkemaksujen korottamisen tehdessä suomalaisesta työstä nykyistäkin vähemmän kilpailukykyistä, mikä taas heikentäisi eläkkeidenmaksukykyä entisestään. Noidankehä odottaa. Olisikin kaikesta päätellen vähintäänkin asiallista korjata tilanne pikimiten tarkoituksenmukaiseksi.

Yksi nykyisenkaltaisten eläkerahastojen omituisuuksista on myös se, että yksilön maksamat eläkemaksut menevät kollektiivisiin rahastoihin yksittäisten eläkevakuutustilien sijasta, jolloin vaikka yksilön saama eläke on jossain määrin sidoksissa hänen maksamiinsa eläkemaksuihin, saattaa hyvinkin käydä niin, että hänen kuollessaan mahdollisesti jo ennen eläkkeelle jäämistään, nämä jo kertaalleen ansaitut varat katoavat kollektiivisen rahaston uumeniin eivätkä periydy hänen jälkeläisilleen, toisin kuin esimerkiksi 30 vuotta eläkkeellä elelevän ihmisen eläkkeestä suurelle osalle saattaa käydä, eläketulojen mennessä monilla esimerkiksi säästöön tai omaisuuden kartuttamiseen ja/tai ylläpitämiseen. Tässäkin mielessä järjestelmä on hyvin epäoikeudenmukainen, etenkin usein verrattain nuorena kuolevien miesten perillisiä syrjivä.

Ratkaisu?

Tarkoituksenmukaisin, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävin, vastuullisin ja oikeudenmukaisin ratkaisu olisikin henkilökohtainen sosiaali- ja eläketurvatili, jolle tulonsaajan tulisi esimerkiksi maksaa tietty lakisääteinen, aluksi esimerkiksi jotakuinkin nykyisiä työnantaja- ja työeläkemaksuja vastaava osuus tuloistaan, jolloin säästöön menevä summa tulisi laskea osaksi bruttotuloja sekä täten näkyä palkkalaskelmissa, kuten ennen. Ideaalitilanteessa nämä maksut eivät olisi pakollisia, mutta toistaiseksi niin kuitenkin todennäköisesti olisi parasta olla. Tämä tili voisi toimia eläkesäästötilin lisäksi samalla työttömyys- ja sairausturvatilinä, jolloin yksilön jäädessä työttömäksi tai sairastuessa hän voisi mahdollisten toissijaisten työttömyys- ja sairausvakuutustensa lisäksi nostaa sosiaaliturvatililtään tarpeen mukaan rahaa elämiseen. Tietysti yksilön mahdollisuuksia eläkesäästämiseen ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa tähän valtion ylläpitämään järjestelmään, vaan yksityisen sektorin palvelut voisivat haluttaessa täydentää sitä. Edelleen ajattelutapaani sisältyy se, että työn verottamisesta täytyy siirtyä kulutuksen verottamiseen ja veroastetta ylipäätään alentaa, jotta palkkatyölläkin voisi vaurastua. Tästä aiheesta hieman enemmän aiemmassa kirjoituksessani.

Tässä sosiaaliturvatilissä tulisi olla myös sellainen ominaisuus, että jos sen saldo olisi 0 tai alle, siltä voisi kuitenkin nostaa jonkin tietyn perusturvan tarjoavan summan, esimerkiksi aluksi maksimissaan 600 euroa kuukaudessa, elinkustannusindeksiin sidottuna toki, jolloin hyvin nuoret tai pitkäaikaisemminkaan työttömät eivät jäisi aivan tyhjän päälle, puhumattakaan nyt siitä, että tukea voisi nostaa viiveettä heti tarpeen tullen toisin kuin nykyisin, mikä parantaisi etenkin kaikkein epävarmimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien asemaa. Tässä tilinylityksessä tulisi olla vain sellainen mekanismi, että valtiolta täten lainatut rahat tulisi maksaa takaisinkin joskus, mikä tapahtuisi itsestään kunhan tuloja vain tulee, pakkasella olevan tilin haltijan joutuessa maksamaan myös veronluonteisten sosiaaliturvamaksujensa päälle esimerkiksi jonkinasteista tasaprosenttista lisäveronluonteista maksua saldon paikkaamiseksi, jolloin kyseessä olisi väestön valtaosalle käytännössä tulonsiirto tulevaisuuden itseltä nykyisyyden itselle. Käytännössä valtiolla olisi juoksevien kulujen kassa näitä tulonsiirtoja varten ja plussan puolella olevien tilien pääoman voisi itse kukin sijoittaa parhaaksi näkemällään tavalla, vaikkapa nyt sitten valtion eläkerahastoon jos ihan välttämättä haluaa ja tilinhaltija hyvittäisi omasta pääomastaan valtiolle nostoja vastaavan summan pienellä viiveellä, rahastoista pääomaa kun ei välttämättä saa aivan välittömästi irti siten, että niiden hallinta voitaisiin integroida sosiaaliturvatilin hallintaan täysin.

Vaikka tuloja ei olisikaan, saisi yksilö silti vähintään perusturvan verran kuukaudessa. Tässä olisi myös kannustinloukun purkava vaikutus, koska yksilön ei välttämättä kannattaisi nostaa sosiaaliturvaa ja jos sosiaaliturvamaksu (esim. 20 % bruttopalkasta, johon tulisi siis laskea nykyiset työnantajamaksutkin) + tilinylityslisämaksu (esim. 10 %) olisi yhteensä esimerkiksi 30 %, olisi kuukaudessa bruttona 2000 euroa tienaavan nettotulotaso saman 2000 euroa, jos tilin saldo on negatiivinen ja hän nostaa aiemmin mainitun 600 euroa perusturvaa kuukaudessa ja hieman vähemmän, jos rahaa laitetaan pahan päivän varalle sosiaaliturvatilille talteen. Tämä parantaisi etenkin pienituloisimpien asemaa, koska ansiotyön tekeminen olisi aina kannattavaa. Esimerkiksi 500 euroa kuukaudessa tienaava ja  tämän lisäksi perusturvaa nostava henkilö saisi kuukaudessa ennen kunnallisveroja 950 euroa kuukaudessa eli nettona 850 e / kk, jos kunnallisvero olisi vaikkapa tasan 20 %. Hyvin harva, etenkään mies tienaa koko elämänsä ajan alle 2000 euroa kuukaudessa nykyrahassa mitattuna, tulotason pääsääntöisesti noustessa iän myötä, jolloin myös eläkettä pääsisi karttumaan siten, että vanhempana ei välttämättä tarvitsisi tehdä ainakaan niin paljon töitä, useimpien kuitenkin ehkä halutessa pysyä jossain määrin aktiivisena ja tuotteliaana jo terveen omanarvontunnonkin vuoksi. Siinä tapauksessa, että yksilölle kävisikin niin, että tulotaso on koko eliniän hyvin matala, on heille saatavilla valtion tarjoaman perusturvan lisäksi erinäisiä hyväntekeväisyyspalveluita, joiden järjestämiseen tulisikin kannustaa mahdollisimman paljon, vaikkapa nyt alkuun tässä kirjoituksessa kuvatulla tavalla. Sosiaali- ja eläketurvatilin negatiivisen saldon ei tulisi tietenkään olla periytyvä, toisin kuin positiivisen saldon, mikä olisi siis myös yhdenlainen tuotteliaan kansalaisen kunniamerkki.

Tällainen sosiaaliturvamekanismi kannustaisi myös opiskelijoita valmistumaan suhteellisen nopeasti, harvempi kun haluaa lainata tulevaisuuden itseltään tolkuttomasti ja yhdistettynä opintolainaoikeuteen se myös mahdollistaisi täysipäiväisestikin opintoihinsa keskittyville ja erinäisiä opiskelijaetuja nauttiville paremman elintason kuin täystyöttömille, joiden poikkeuksellisia tarpeita varten tulisi kunnallinen jatkossa tietysti hyvin harkinnanvarainen toimeentulotukikin kuitenkin säilyttää, sosiaaliturvatilin ollessa tietysti ensisijainen tukimuoto, pelkästään jonka varassa elävien kannattaisi hakeutua yhteisasumiseen muiden pienituloisten kanssa. Yleinen asumistuki kuten käytännössä myös lähestulkoon kaikki muut tulonsiirrot olisi täten parasta lakkauttaa täysin kannustinloukun ja tukiviidakon byrokratian purkamiseksi, koska ne eivät saa kannustinloukun lisäksi aikaan juuri mitään muuta kuin asumiskustannusten nousua etenkin pääkaupunkiseudulla, vuokranantajien nostaessa edullisimpien asuntojen vuokrat säännönmukaisesti korkeimmalle sosiaaliturvajärjestelmän korvaamalle tasolle. Tulottomalla tai hyvin pienituloisella ei yksinkertaisesti voi olla järjellä perusteltavissa olevaa subjektiivista oikeutta asua Suomen kalleimmalla asuinalueella, jolla heillä ei välttämättä ole mitään kansantaloudellisesti järkevää tekemistäkään ja jonka asunnoista on työtätekevilläkin kova kysyntä. Tällainen järjestely myös vähentäisi työhön matkustamisen tarvetta, joten ympäristönäkökulmastakin tämä olisi järkevää. Mitä enemmän työpaikat ja asunnot keskittyvät samalle alueelle, sitä suurempi kansantaloudellinen etu siitä on.

Sosiaali- ja eläketurvatilin tullessa käyttöön ei erillistä eläkeikää tarvitsisi edes lakiin määrittää, vaan ihminen voisi nostella eläkesäästöjään omaan käyttöönsä kuten haluaa tai tarvitsee ja täten jäädä eläkkeelle vaikkapa 25-vuotiaana, jos katsoo käytettävissään olevan varallisuuden takaavan hänelle riittävän elintason. Vain perusturvan varassa elävä osa väestöstä on ja olisi tämänkin järjestelmän puitteissa varsin pieni, koska sillä saavutettava elintaso olisi hyvin vaatimaton, joskin perustarpeiden täyttämisen mahdollistava. Todennäköisesti tulonsiirtojen varassa elävien määrä laskisi nykyisestä kannustinloukun purkautuessa ja opiskelunkin muuttuessa lyhyelläkin aikavälillä yksilön näkökulmasta taloudellisesti kannattavaksi verrattuna työttömyyteen, etenkin jos muitakin työllistymisen rakenteellisia esteitä karsitaan. Näistäkin lisää edellisessä kirjoituksessani.

No mitenkäs tällaiseen järjestelmään olisi sitten taloudellisesti mahdollista siirtyä?

Aloittaa voisimme siitä, että lakkaamme ottamasta syömävelkaa. Jos haluamme rakentaa taloudellisesti kestävän tulevaisuuden, täytyy nyt ainakin ihan alkuun vetää tylysti juustohöyläperiaatteella juokseviin kuluihin menevän alijäämän verran pois julkisista menoista. Ei vaan voi mitään, pakko se on ja kerran se vain kirpaisee - parempi kerralla vähän isompi, mutta lyhytaikaisempi tuska kuin pitkäaikainen tahi loputon ikävyys. Jos kerta saamme valtion kautta otettua matalakorkoista lainaa ilmeisesti paljonkin, eikö olisi järkevämpää sijoittaa nämä lainatut rahat esimerkiksi eläkerahastoihin tyyliin esimerkiksi 10 miljardia euroa vuodessa? Nämähän voitaisiin jakaa tietysti erillisten eläkerahastoyhtiöiden/tulosyksiköiden hallittaviksi (niin velka kuin sillä hankittu pääoma), jolloin yhden pieni alamäki ei olisi lyhyellä tähtäimellä niin ratkaisevaa, sijoitusten ollessa tietysti hajautettuja. Nimet voisivat olla mielikuvituksellisesti esimerkiksi Valtion eläkerahastoyhtiö A, B, C jne. Oy ja koska rahastoilla olisi velkansa vakuutena myös sijoitettua, kasvavaa pääomaa, olisi tällaisen lainan antaminen pitkällä aikavälillä suhteellisen riskitöntä verrattuna ns. syömälainan antamiseen, etenkin jos valtio vielä olisi viime kädessä lainan takaaja, vaikka ensisijainen velkavastuu olisikin yksittäisellä yhtiöllä. Tämä tietysti edellyttäisi sopivien rahoittajien etsimistä, mutta ottaen huomioon Suomen nykyiset talousnäkymät, olisi tällainen ratkaisu pääomittajille todennäköisesti verrattain houkutteleva yllä mainittuun syömälainanantoon verrattuna, jolloin lainojen korkotasokin saataisiin ehkä neuvoteltua tavanomaista alhaisemmaksi.

Jos rahaston keskimääräinen vuosituotto globaaleille markkinoille sijoitettuna olisi pitkällä tähtäimellä edes verrattain maltillisen 5 % ja pitkäaikainen korkotaso 2 %, jäisi tästä lainanhoitokustannusten jälkeen aluksi eläkkeiden maksuun käytettävää tuottoa vuosittain keskimäärin 3 % rahaston alkuperäisen pääoman summasta, mikä tarkoittaisi puolestaan sitä, että lisättäessä rahastojen määrää joka vuosi, voitaisiin nykyisenkaltaisesta osittain rahastoivasta eläkejärjestelmästä siirtyä täysin henkilökohtaiseen kokonaan rahastoivaan eläkejärjestelmään muutaman vuosikymmenen siirtymäajalla siten, että nykyjärjestelmään eläkemaksuja maksaneille maksettaisiin ainakin heidän maksamiaan eläkemaksuja tämänhetkisen järjestelmän puitteissa vastaavat summat heidän eläköidyttyään, siirtymävaiheen alkaessa työelämässä vielä olevien ollessa sitten sekä sosiaali- ja eläketurvatilin sekä nykyisenkaltaisen eläkejärjestelmän puitteissa, jolloin siis vuosittain kasvava osuus eläkkeisiin menevistä maksuista menisi henkilökohtaiselle sosiaaliturvatilille ja vastaavasti vuosittain pienenevä osuus nykyiseen eläkejärjestelmään, joka ei aikanaan enää ottaisi maksuja lainkaan vastaan.

Kun nykyjärjestelmästä eläkkeitä saavien määrä lähtisi ajan mittaan merkittävään laskuun, voitaisiin nykyistenkin rahastojen tuottoja alkaa käyttämään esimerkiksi velkojen lyhennyksiin eläkkeiden maksun sijasta, mitä toki voitaisiin tehdä heti alusta lähtien, jos esimerkiksi vain puolet jokaisen yksittäisen rahaston tuotosta käytettäisiin eläkkeiden maksamiseen ja toinen puoli velan lyhentämiseen. Aikanaan tällainen järjestelmä johtaisi siihen, että valtion rahastoyhtiöiden hallinnoima varallisuus olisi niin huomattava, että niiden tuottoja voitaisiin käyttää valtion toimintojen rahoittamiseen, mikä taas tarkoittaisi sitä, että verotusta voitaisiin vastaavasti keventää. Järjestelmä tulisikin alusta lähtien suunnitella tätä tarkoitusta silmälläpitäen sitovasti siten, että jos rahastojen tuottoja alettaisiin käyttämään valtion toimintojen rahoittamiseen, täytyisi nettoverotusta laskea vähintään vastaavan summan verran. Suhteellisen ei-utopistinen lopputulema kaikesta tästä olisikin, että tämän vuosisadan puolivälin jälkeen kansallispääomamme olisi niin suuri, että valtion tarvitsisi kantaa hyvin vähän jos lainkaan veroja, etenkin jos alamme pikkuhiljaa suitsimaan julkisen sektorin kasvua tai jopa kutistamaan sitä. Hyvään hallintotapaan sisältyisi tietysti se, että valtion eli veronmaksajien vastuulla olevan velan säännöllinen ja pitkäjänteisen suunnitelmallinen lyhentäminen sisältyisi kansallispääoman tuoton käyttötarkoituksiin. Viime kädessä kansallispääoman kohtalon täytyisikin olla alistettu suoralle kansanäänestykselle, sillä näin suurten summien ollessa kyseessä olisi sen väärinkäytön houkutus aivan liian suuri, että sitä voitaisiin jättää vain ja ainoastaan parlamentaarisen prosessin hoteisiin.

Jos tällainen järjestelmä on pääoman hankinnan puolesta mahdollista toteuttaa, kuten se saattaisi olla, olisivat kaikkien eläkkeensaajien eläkkeet kaikesta päätellen taatut ja tulevaisuuden eläkejärjestelmämme paljon vastuullisemmalla ja oikeudenmukaisemmalla pohjalla eikä eläkkeiden leikkauksia täytyisi toteuttaa, kuten näillä näkymin on ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa muuten pakko. Jospa annettaisiin Suomea suhteellisesti nopeammin kehittyvään, keskimäärin Suomea huomattavasti nuorempaan maailmaan investoidun pääoman mahdollistaman työn tuoton palvella Suomen eläköityneitä ja miksei hieman nuorempiakin ikäluokkia sen sijaan, että eläkeläisten elintaso revittäisiin nuorempien suomalaisten selkänahasta sillä seurauksella, että kansantaloutemme lamaantuu entisestään? Kaikki voittaisivat. Velkavivulla vaurauteen?


Jätän ajatuksen täten hautumaan, tarkkojen laskelmien tekeminen kun ei ole tässä vaiheessa ajankohtaista. Hassuahan tässä on se, että näillä näkymin taloutemme ilmeisen lyhytkatseisen valtiojohtoisuuden aiheuttamista ongelmista päästään eroon vain valtion johdolla.

Asiaan liittyvää lukemista löytyy myös täältä ja täältä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Jukka Laine

Eläkeasiat kaiketi kuuluvat etujärjestöille. Ja työeläkevara yksityisille yhtiöille ilman valvontaa. Suomalaisten kotitalouksien alhaista varallisuutta on selitetty juuri eläkejärjestelmällä. Eläkemaksut perii eläkeyhtiö, se on totta.

Yleisen asumistuen lakkauttamisella olisi mielenkiintoiset vaikutukset vuokramarkkinoihin ja sitä kautta asuntojen hintakehitykseen. Siitä olisi mielenkiintoista saada laajempaa näkemystä.

Itse ehdotuksen pohdinta vaatii laajempaa tutustumista ja ajatustyötä. Eläkejärjestelmä tultaneen uudistamaan joka tapauksessa ja pakon edessä. Mielenkiintoista.

Käyttäjän SokarisKorhonen kuva
Sokaris Korhonen

Rakenneuudistuksissa työtä kyllä riittää. Suomen järjestelmä on suoraan sanottuna niin kummallinen, että sen laatineiden ihmisten ajatustenjuoksusta ei taida olla oikeastaan mahdollista saada mitään koherenttia käsitystä. Tähän kaiketi päädytään, kun yksittäisiä palasia vain liimaillaan toisiinsa ilman mitään sen suurempaa näkemystä.

Asumistuen vaikutuksista on tietääkseni jonkinlaista tutkimusta jo tehtykin, en vain muista kuka teki ja millä otsikolla, mutta loppupäätelmä oli jotakuinkin tuo, mistä mainitsinkin.

On tässä hetki tullut asioita mietittyä. Jos tämä ehdotukseni edesauttaa umpisolmun aukomista jotenkin niin koen onnistuneeni.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

Hyvä kirjoitus. Tuohon voisi ehkä lisätä kuvauksen siitä miten sosiaaliturvatilin saldoa voitaisiin kasvattaa työn verottamisen sijaan haittaverotuksella, eli laittamalla verolle maanomistus, kaivostoiminta, lannoittaminen, tehoeläintuotanto, puun pienpoltto, liikenteen ruuhkauttaminen, korkea rakentaminen jne.

Käyttäjän SokarisKorhonen kuva
Sokaris Korhonen

Kiitos.
Maanomistusvero on mielenkiintoinen vaihtoehto.
Kaikkia muita mainitsemiasi(kin) verotetaan toistaiseksi myös ALV:n kautta, jonka yleisluontoisuuden voitaneen katsoa tekevän siitä jonkinlaisen kollektivistisen haittaveron.

Saldon lienee tarkoituksenmukaisinta antaa olla täysin henkilökohtainen, mutta haitta- ja muidenkin verojen tuottoja jouduttaneen käyttämään negatiivisten tilien omistajien tukemiseen joka tapauksessa.

Toimituksen poiminnat