*

Oikeudenmukaisuutta etsimässä

Terveydenhuollon täsmälääkitys

  • Julkisen terveydenhuollon tuottavuus on heikentynyt jopa nopeammin kuin muun julkisen sektorin
    Julkisen terveydenhuollon tuottavuus on heikentynyt jopa nopeammin kuin muun julkisen sektorin
  • Julkisen terveydenhuollon suhteelliset kustannukset
    Julkisen terveydenhuollon suhteelliset kustannukset

Julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme on tunnetusti typerryttävän byrokraattinen ja tämän vuoksi jatkuvasti kustannustehottomampi. Hoitoa ei saa välttämättä kovin nopeasti, vaikka vaiva heikentäisikin elämänlaatua tuntuvasti, koska todella monet vaivat luokitellaan kiireettömiksi eikä hoito välttämättä ole mitenkään erityisen hyvää sitten kun sitä saa. Ällistyttävän suuri osa lääkärien ja hoitajien työajasta menee hoitotyön kannalta epäolennaisiin kokouksiin ja muuhun vastaavaan, koska aina löytyy joku paperinpyörittelijä tai muu vastaava henkilö, jonka täytyy saada tuntea itsensä tärkeäksi vaikka väkisin ja täten huomionkipeydessään päättää viedä itseään tärkeämpien ihmisten eli varsinaisen hoitohenkilökunnan aikaa niin paljon kuin mahdollista.

Onneksi hoitoa voidaan saattaa kaikkien saataville järkevämminkin. Ratkaisun nimi on sosiaaliturvatili, joka siis kaikessa lyhykäisyydessään tarkoittaa sen kaavailemassani muodossa sitä, että yksilön työeläkemaksut menevät henkilökohtaiselle tilille, josta hän voi niitä myös tarpeen mukaan, esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi nostaa ja jolta voisi terveydenhuoltomaksutkin veloittaa. Jos tili menee jollakulla miinukselle, maksavat veronmaksajat välittömät kustannukset ja hän itse sitten maksaa takaisin nämä veronmaksajilta lainatut rahat työeläkemaksuina kykynsä mukaan, negatiivissaldoiselta sosiaaliturvatililtä päivittäistä toimeentuloa varten kuukausittain nostettavissa olevien varojen ollessa tietysti rajattu johonkin käytännölliseen kattoarvoon.

Toisin sanoen sosiaaliturvatili siis tarkoittaisi tarpeen mukaan tapahtuvia tulonsiirtoja ensisijaisesti tulevaisuuden itseltä nykyisyyden itselle valtion avustuksella, mitä nykyinenkin tulonsiirtojärjestelmämme useimmille monella tapaa on. Nykyisessä tulonsiirtojärjestelmässä ei kuitenkaan ole samanlaista henkilökohtaisen vastuun komponenttia, mikä tekee siitä jonkin verran yleiseen vastuuttomuuteen kannustavan, puhumattakaan sen kannustinloukuista. Sosiaaliturvatilijärjestelmän puitteissa nekin, jotka eivät pidemmänkään päälle yksinkertaisesti kykene huolehtimaan itsestään taloudellisesti täysin, voisivat kuitenkin olla varmoja siitä, että ihmisarvoisen elämän välttämättömiin perusedellytyksiin on varaa ja että kaikki ansiotyö, mihin suinkin kykenee, kannattaisi aina.

Terveydenhuollon osalta tällainen järjestely tarkoittaisi käytännössä sitä, että koko terveydenhuoltojärjestelmämme voitaisiin palveluntuottajien osalta yksityistää täysin eikä kukaan hoitoa tarvitseva jäisi vaille hoitoa. Koska järjestelmän kannustimet olisivat terveemmät eli sellaiset, ettei hoidon maksavilta ole lainsäädännön takia mahdollista periä jotakuinkin mielivaltaisia summia, yksityisen puolen terveydenhuoltopalvelujen tuottajat pääsääntöisesti tuottaisivat palvelut nykyistä paljon suuremman kilpailupaineen takia paremmin ja kustannustehokkaammin kuin julkisen terveydenhuollon toimijat, joiden kustannukset per toimenpide ovat ilmeisesti korkeammat jo pelkästään hallinnollisen rasitteen takia, joten kaikkiin vaivoihin olisi saatavilla laadukkaampaa hoitoa edullisemmin ja lyhyemmin tai jopa olemattomin jonoin.

Hieman yksityiskohtaisemmin tarkasteltuna tämä menisi siis niin, että henkilön tarvitessa hoitoa, hän yksinkertaisesti menisi valitsemansa palveluntarjoajan toimipisteeseen hoitoon ja hän voisi valita, maksaako tavanomaisin tavoin vai veloitetaanko sosiaaliturvatiliä. Vaihtoehtoisesti voisi ottaa laskun ja toimittaa sen asianmukaisten sosiaaliturvatiliviranomaisten käsiteltäväksi, jolloin tästä tulisi luonnollisesti periä kustannuksia täysin vastaava käsittelymaksu. Sama järjestely toki kattaisi myös lääkärin määräämät lääkkeet. Palveluiden ja lääkkeiden hinnat oletettavasti laskisivat ajan mittaan huomattavasti, koska kilpailu kovenisi kaikkien toimijoiden joutuessa toimimaan markkinaehdoin ja täten mahdollisesti nykyistä pienempi osuus bruttokansantuotteesta käytettäisiin jatkossa terveydenhuoltoon, mikä osaltaan tervehdyttäisi kansantaloutta.

Koska tällaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä valtaosa ihmisistä maksaisi omasta terveydenhuollostaan ennemmin tai myöhemmin itse, olisi heillä nykytilanteeseen verrattuna paljon suurempi henkilökohtainen intressi pitää terveydestään parempaa huolta, nykyisin kun monet laiminlyövät terveydestään huolehtimisen, koska sairastelusta maksaa joku muu joskus. Tämä palkitsisi terveellisesti eläviä, mikä todennäköisesti johtaisi myös kansamme yleisen terveydentilan kohentumiseen eikä kukaan hoitoa tarvitseva kuitenkaan jäisi ilman hoitoa. 

Negatiivissaldoiselta sosiaaliturvatililtä tulisi voida maksaa vain elimistön terveen toiminnan palauttamiseen tähtääviä hoitopalveluja, samaan tapaan miten nykyinen julkinen terveydenhuolto periaatteessa pyrkii toimimaan ja näistäkin vain sellaisia palveluja, joiden hintataso on alle kyseisenlaisten palvelujen valtakunnallisen keskihinnan, jolloin veronmaksajien maksettavaksi ei lankeaisi verrattain kalliita huipputason palveluita, mutta hoitoa oikeasti tarvitsevalla olisi kuitenkin aina valinnanvaraa, tämän järjestelyn jättäessä kuitenkin hyvin tilaa kokeellisille hoidoille siten, että ne esimerkiksi hinnoiteltaisiin mahdollisuuksien rajoissa vaikkapa ainakin alkuun halvemmiksi kuin ne hoidot, jotka niiden olisi tarkoitus korvata. Hengen, raajan, elimen tai näkökyvyn pelastamiseen tähtäävillä toimenpiteillä ei tietenkään tällaisia toimipaikkaan liittyviä rajoitteita olisi, vaan kutakin potilasta hoidettaisiin oletettavasti parhaalla mahdollisella tavalla viivytyksettä lähimmässä asianmukaista hoitoa tarjoavassa paikassa, ellei hän ole toisin etukäteen kirjallisesti sopinut ja esimerkiksi kantaa lompakossa mukanaan standardoitua korttia, jossa ilmoittaa suosimansa terveyspalveluntuottajan.

Hoidostaan tavalla tai toisella itse maksavien suuri osuus kaikista potilaista olisi siis palveluntarjoajien välisen kilpailun hyvin tehokas moottori, jollaista vastaavaa ei nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässämme ole, minkä vuoksi niin yksityinen kuin julkinen terveydenhuolto on Suomessa nykyisin varsin kallista. Mitä suurempi osuus potilaista maksaa hoidostaan ennemmin tai myöhemmin itse, sitä kovempaa kilpailu varmasti myös on, mikä siis vähentäisi niin julkisia terveysmenoja kuin kokonaisterveysmenoja, jolloin ihmisillä jäisi keskimäärin enemmän rahaa muuhun, tuottavampaan toimintaan, kaikkien terveydenhuoltomenojen ollessa yhdenlaisia väestön ylläpitokustannuksia ja terveydenhuoltoon käytettävien varojen ollessa aina pois varsinaisesti tuottavasta toiminnasta.

Käytännön taloustasolla järkevää olisi tähän liittyvä julkisen puolen rahaliikenne varmaankin järkevää toteuttaa esimerkiksi siten, että niiden puolesta, joiden sosiaaliturvatilin saldo on negatiivinen, heidän asuinkuntansa maksaisivat heidän hoidostaan ja ilmoittaisi kunkin maksun määrän sosiaaliturvatilijärjestelmään, jolloin julkiset terveydenhuoltomenot säilyisivät kuntien budjeteissa ja kuntien asukkailla olisi paikallistason intressi edistää vähävaraisten terveyttä. Kuntien olisi tietysti järkevää myös laskea kunnallisverotusta ainakin terveydenhuollostaan jatkossa itse maksavien terveydenhuoltokustannusten verran. Sosiaaliturvatilin henkilökohtaisiin tietoihin kuuluisi myös, että mikä osuus sillä olevasta mahdollisesta negatiivisesta saldosta on terveydenhuoltomenoja ja minkä kunnan maksamia. Tilille maksettavista työeläkemaksuista tilitettäisiin sitten vastaava osuus sille kunnalle, missä henkilö on negatiivisen saldon kyseisen osan kertymähetkellä asunut. Koko maksuliikenneprosessi olisi suhteellisen helppo automatisoida täysin.

Tällainen järjestelmä ei tietenkään estäisi ketään hankkimasta myös yksityisen puolen vakuutuksia, mitkä ovat tunnetusti aina hajautetun taloudellisen vastuun järjestelmiä ja täten palvelevat parhaiten ehkä niitä, joiden ei kannata olla terveydenhuollostaan täydessä taloudellisessa vastuussa. Sosiaaliturvatilin tarkoitus on toimia siis viimesijaisena vakuutuksena niille, joilla vakuutusta ei muuten ole syystä tai toisesta. Vakuutusyhtiöitä ei tietenkään tule pakottaa ottamaan ketään asiakkaakseen, kuten vaikkapa perinnöllisistä ja/tai aiemmin puhjenneista sairauksista kärsiviä, koska tämä nostaisi kaikkien muiden vakuutusmaksuja, niidenkin, jotka eivät välttämättä sairasta lainkaan tai eivät ainakaan maksata (pienempien vaivojensa) hoitoa vakuutusyhtiöllä säilyttääkseen mahdolliset sairaus- tai tapaturmavakuutusbonuksensa. Sosiaaliturvatiliin sisältyvä henkilökohtainen vastuu siis kannustaisi elämään kaikin tavoin terveemmin ja kuitenkin hakemaan asianmukaista hoitoa, jos sille tarvetta on, nykyisin kun jotkut saattavat jopa pyrkiä välttelemään aiheellisiakin lääkärikäyntejä, koska eivät halua olla muille rasitteeksi.

Väärinkäytösten estämiseksi tulisi veronmaksajien rahoilla hoidettaville tehtyjen toimenpiteiden oikeellisuus tarkastaa valtion virassa olevien lääkärien toimesta tiettyjen potilaskohtaisten kustannusrajojen ylityttyä. Näihin virkoihin tulisi tietysti palkata vain kokeneita ja hyvämaineisia lääkäreitä, hyvällä palkalla ja tuloskannustimilla tietysti. Tavanomaisten toimenpiteiden oikeellisuusarviointeja olisi hyvä myös vertailla vakuutusyhtiöiden korvauskäytäntöihin, jotta saadaan parempi kokonaiskuva asianmukaiseksi katsotusta hoidosta. Tätä koko järjestelmää hallinnoivia viranomaisia tulisi olla vähän, mutta heidän tulisi olla todella päteviä ja erittäin hyvin palkattuja. Näiden valvontaviranomaisten toiminnan tulisi olla täysin avointa, rikkomatta kuitenkaan potilaiden yksityisyyssuojaa, mikä tekisi heidän toiminnastaan verrattain hyvin demokraattisesti valvottua.

Muuttamalla terveydenhuoltojärjestelmämme tällaiseksi pääsisimme eroon suurimmasta osasta terveydenhuoltoon liittyvästä byrokratiasta, terveydenhuoltomenomme oletettavasti pienenisivät ja kaikki saisivat asianmukaista hoitoa viivytyksettä, sillä luokattomat ja varoja sekä aikaa haaskaavat toimijat poistuisivat markkinoilta varsin tehokkaasti.

Jos jotkut nykyisen järjestelmän puitteissa toimivat ihmiset kokevat työnsä niin kutsumukselliseksi, että pitävät voiton tavoittelua terveydenhuoltoalalla vastenmielisenä, kukaan ei tietenkään estä heitä tarjoamasta terveydenhuoltopalveluja esimerkiksi voittoa tavoittelemattomana yhdistyksenä tai osuuskuntana.

Näin käytännössä kaikki saisivat juuri sellaista terveydenhuoltopalvelua ja/tai -työtä, mitä oikeasti kaipaavat.

 

Kuvioiden lähde: Valtiovarainministeriön julkaisu Terveysmenojen kasvu vuodelta 2013

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Hiukan ohi aiheen mutta itse olen viime aikoina hiukan kääntänyt takkia suhtautumisessa julkiseen terveydenhoitoon. Keskustelin aiheesta parin nuoren lääkärin kanssa ja tärkein pointti oli lähinnä se, että käyvässä hoidossa on määritelty varsin tarkasti missä järjestyksessä tutkimuksia tehdään millaisellakin oirekuvalla. Yksityisellä puolella järjestyksestä poiketaan herkästi ja usein esimerkiksi vasta toisella tai kolmannella tutkimuskierroksella järjestettäväksi tarkoitetut kalliit kuvaukset tehdään heti, ihan vain koska voidaan.

Eräällä tutullani oli pari päivää kestänyt voimakas pahoinvointi, oksentelu ja huimausoireisto. Työterveys tietysti laittoi kasan labratestejä välittömästi. Ulkopuolisen lääkärin näkemys taas oli että kuvatuilla oireilla vaihtoehdot olivat lähinnä nuorelle tyypillinen asentohuimaus tai pikkuaivosyöpä. Ensimmäinen menee muutamassa päivässä ohi ja toisessa taas ei muutaman päivän odottelu haittaa mitään. Järkevää ja kustannustehokasta olisi tietysti ollut määrätä muutama päivä lepoa ja jättää tutkimukset myöhemmäksi. Oireet hävisivät alle viikossa mutta tutkimuksista syntyi iso lasku.

Varmasti toisenlaisiakin esimerkkejä on eikä julkinen puoli pysty nykyisellä resursoinnilla ja hukkatehoilla hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti. Täytyy tietysti muistaa että joka toinen työkyvyttömyysetuus määrätään masennuksen vuoksi joten voi olettaa että myös karkeasti puolet terveydenhuollon resursseista uppoaa masennukseen. Yksinkertaisesti määrittelemällä masennus normaalielämään kuuluvaksi asiaksi resursseja vapautuisi oikeasti tarvitseville.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Kuvaamasi tapaus turhista tutkimuksista ja hoidoista on omien tietojeni mukaan yksityisellä puolella yleistä. Samasta syystä itsekin suhtaudun terveydenhuollon yksityistämisvimmaan skeptisesti.

"karkeasti puolet terveydenhuollon resursseista uppoaa masennukseen"

Tämä on aivan varmasti väärää tietoa. Mitä tässä tarkoitat työkyvyttömyysetuudella / mistä tämän luvun sait? Samaa mieltä tosin siitä, että masennukseen ja mielenterveysongelmiin ylipäätään määrätään paljon turhia hoitoja.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Wikipedian mukaan masennus on syynä "kolmasosasta puoleen sairaslomista". Työeläkejärjestelmässä noin 40% ja kelalta noin 60% työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveyden ongelmien perusteella joista masennus on ylivoimaisesti suurin.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä Vastaus kommenttiin #4

Löysin tällaisen luvun, että mielenterveyspalveluiden osuus terveydenhuollon kustannuksista olisi noin 5%. Tästä sitten joku suurehko prosenttiosuus johtuu masennuksesta. Sanoisin, että tämä kuulostaa realistisemmalta kuin 50%. Tässä ei toki ole laskettu mukaan menetettyjä työpäiviä yms. välillisiä vaikutuksia.

http://yle.fi/uutiset/oecd_suomessa_suuria_alueell...

Työkyvyttömyyseläke menee eläkepotista, ja laskin sen summaksi noin 2,5mrd. (182500 saajaa, 1123 euroa/kk) Tuntumani perusteella suurin ongelma eivät ole nämä työkyvyttömät, vaan terveet ihmiset, joilla on väliaikaista elämään kuuluvaa masennusta. Komppaan täysin Sokariksen allaolevaa kommenttia masennuksen luonteesta:

"Itse pidän yleistynyttä masennusta enemmän yhteiskunnallisten olojen sivutuotteena; ihmiset eivät nuku tarpeeksi, saavat liikaa virikkeitä/ärsykkeitä ja ovat kolhon järjestelmän pyöriteltävänä ja mielipuolistenkin normien puristuksessa joka ainoa päivä, mikä johtaa uupumukseen jne. En pidä yleistyvää masennusta normaalitilana vaan jo laajempana yhteiskunnallisena ongelmana, jonka syitä täytyy pyrkiä ymmärtämään ja poistamaan."

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #6

Ok siis myönnän kyllä että heittoni siitä että terveydenhuollolle masennus aiheuttaisi niin suuria kustannuksia oli päätön. Psykiatriaan ei taida kuulua kovin usein kalliita leikkauksia ym. Lääkärissäkäyntejä kyllä.

Käyttäjän SokarisKorhonen kuva
Sokaris Korhonen Vastaus kommenttiin #7

Nykymuotoinen psykiatria on hyvin pitkälle reseptilääkkeiden syöttämisen ympärillä pyörivää oireiden hallintaa.
Etenkin voimakasta riippuvuutta aiheuttavien SSRI- ja SNRI-lääkkeiden sekä aivoja kutistavien antipsykoottien jatkuva syöttäminen on moraalisesti hyvin kyseenalaista: http://www.psychologytoday.com/blog/mad-in-america...

Mielenterveysongelmien hoito Suomessa pitäisi muovata aika perusteellisesti uusiksi, niiden aiheuttaman työkyvyn heikentymisen ja/tai sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvien ongelmien tuottamat haitat kun ovat niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin todella suuret ja enimmäkseen piilossa.

Käyttäjän SokarisKorhonen kuva
Sokaris Korhonen

Mainitsinkin tuossa ylempänä jotain epäterveistä kannustimista.
Tämä käyvän hoidon tietopaketti olisikin mielestäni hyvä säilyttää ja jos valvovan viranomaisen tietoon tulee tapauksia, missä jokin palveluntuottaja enemmän tai vähemmän säännönmukaisesti pyrkii niistämään veronmaksajilta rahaa tarpeettomilla hoidoilla, niin tästä tulisi tietysti tietokin julkistaa.
Kaiken järjen mukaan myös itse maksavan harhauttaminen tarpeettomiin ja kalliisiin tutkimuksiin ja hoitoihin täyttää petoksen tunnuspiirteet.
Vakuutusyhtiöitäkin saattaisi alkaa kiinnostamaan toiminnan tutkituttaminen, jos niitä laskutetaan tolkuttomasti.

Joka tapauksessa sana petollisesta menettelystä todennäköisesti leviäisi ja kyseisten toimijoiden liiketoiminta kärsisi kokonaisuutena, jolloin vähintäänkin tällaiseen syyllistyneet yksittäiset henkilöt saisivat kenkää ja heidän entisten työnantajiensa tulisi parantaa otteitaan. Näin toimineiden olisi ehkä vaikeahko työllistyä alalla uudelleen, ellei sitten uuden työnantajan koko liikeidea perustu enemmän tai vähemmän vastaavanlaiseen toimintaan, missä tapauksessa asiakaskunnan hankkiminen voi kuitenkin olla niin ikään vaikeahkoa.
Ottaen huomioon lääketieteellisen koulutuksen vaatiman henkilökohtaisen panostuksen, harvempi todennäköisesti ottaisi riskiä uransa hukkaan heittämisestä, koska lääkärien tulotaso on käsittääkseni muutenkin ns. riittävän hyvä.
Markkinamekanismit siis toiminevat erinomaisesti sopivasti avustettuna.

Itse pidän yleistynyttä masennusta enemmän yhteiskunnallisten olojen sivutuotteena; ihmiset eivät nuku tarpeeksi, saavat liikaa virikkeitä/ärsykkeitä ja ovat kolhon järjestelmän pyöriteltävänä ja mielipuolistenkin normien puristuksessa joka ainoa päivä, mikä johtaa uupumukseen jne.
En pidä yleistyvää masennusta normaalitilana vaan jo laajempana yhteiskunnallisena ongelmana, jonka syitä täytyy pyrkiä ymmärtämään ja poistamaan.

Masennusta ei siis tule pitää normaalina tilana vaan aina signaalina jostain ongelmasta. Joidenkin kohdalla ongelmat ovat korjattavissa, joidenkin ei. Elää kuitenkin kannattaisi yrittää ja yllättävän usein pyrkimällä hallitsemaan oireita masennus pitkittyy. Käypää hoitoa tulisikin sen suhteen pyrkiä kehittämään sellaiseksi, että pyrittäisiin parantamaan potilaita. Tästä kirjoittelinkin aiemmin, muutkin samankaltaiset kokeelliset hoitomenetelmät ovat tuottaneet lupaavia tuloksia: http://sokariskorhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Yksityinen puoli tosiaan toimii jo nykyisin huomattavan tehokkaasti perusterveydenhoidossa. Lääkärilläkäynti yksityisellä maksaa todellisilta kustannuksiltaan yleensä juuri sen saman minkä julkisella käynti. Tästä huolimatta yksityinen puoli pystyy maksamaan lääkäreilleen ja hoitajilleen paremmin, maksamaan veroja, tuottamaan voittoa ja vielä yleensä asiakastyytyväisyyskin on varmaankin parempi.

Periaatteessa kai terveydenhuollon tietojärjestelmä voisi hälyyttää vaikka aina kun lääkäri määrää hoitoa tai tutkimusta ohi käyvän hoidon.

En tiedä. Minulla on omat kokemukseni esimerkiksi Tanskasta, jossa valitsin itse yksityisen ja lasku lähti kokonaisuudessaan kunnalle. Palvelu oli nopeaa ja lähellä, jonoa ei ollut ja klinikat olivat hyvin kodikkaita yhden lääkärin ja yhden hoitajan pikkupuljuja jotka eivät varmasti veroja ulkomaille kuskanneet. Pidin kovasti.

Käyttäjän SokarisKorhonen kuva
Sokaris Korhonen Vastaus kommenttiin #5

Kappas, tulikin tuossa ylempänä hieman toisteltua itseään.

Niin, on se vaan kumma miten voi olla tuollainen mahdollista, vaikka julkinen terveydenhuolto on kuulemma niin mahtavan kustannustehokas.

Ei kai sitä nyt ihan kaikkea tarvitse kytätä, mitä nyt vain silloin, jos tulee veronmaksajille poikkeuksellisen kalliiksi. Tietysti potilas itsekin voisi valvontaviranomaisille ilmoittaa epäilyttävästä hoidosta.

Juuri tuollaisten pienten yritysten yleistyminen olisi erinomainen asia palvelun laadun ja saatavuuden kannalta. Varmasti pienempiinkin pitäjiin riittäisi osaajia pitämään huolta asukkaiden tavanomaisimmista vaivoista.

Pekka Heliste

Minulla oli paha flunssa ja se meni korvaan ja sieltä alkoi valua visvaa.Niinpä marsiin yksityiselle lääkärille ts työterveyslääkärille Hän antoi jotain droppia, mutta kun se eei tehonnut niin menin muutaman päivän uluttua takaisin.

Lääkäri ehdotti magneettikuvausta, korvassa saattoi olla syöpä.En muista enää syövän nimeä, mutta lääkäri kauppasi magneettikuvausta niin innokkaasti, että syntyi epäily. Olisin itse joutunut maksmaan n 1000 euron tutkimuksen. Niinpä häivyin ja menin terkkariin . Siellä sain kuulla, että noita syöpiä löytyy kymmenkuna vuodessa eikä siihen liity tuollaisia oireita. Lääkäri siis yritti vain rahastaa.

Sain kunnon dropit ja korva parani muutamssa päivässä

Käyttäjän SokarisKorhonen kuva
Sokaris Korhonen

Petoksen yrityskin on rikos ja siitä voi tehdä rikosilmoituksen.
Olisin varsin tyytyväinen, jos joku perustaisi terveydenhuollon "puskaradio"-palvelun nettiin, johon ihmiset voisivat sitten kertoa kokemuksistaan, mieluusti vahvalla tunnistuksella, jotta kilpailu ei johda perättömiin "arvosteluihin", mutta päällisin puolin anonyymisti, jotta aremmistakin aiheista voi kertoa vapautuneemmin. Palveluntarjoaja sitten sitoutuisi korvaamaan tietysti kaiken haitan, jota mahdollisesta henkilötietovuodosta tulisi.

Tietysti alan toimijat voisivat tällaista pyörittää yhdessä, koska se olisi kaikkien rehellisten toimijoiden etu.
Palveluun voitaisiin kirjata myös vahvistetut tiedot petoksista ja niiden yrityksistä, kuten muustakin mahdollisesta rikostaustasta.
Ihmisillä on oikeus tietää oikeasti, että kuka heitä hoitaa.

Toimituksen poiminnat